2.2.23 pk

Iso Kirja sanomansaaton apuvälineenä

Minä löysin toivon

Alkoholi kidutti ja orjuutti minua vuosikausia. Kesäkuun kuudes

1988 olin täysin lyöty maanrakoon. Minä heräsin ja pyysin Jumalalta apua ahdinkooni ja seuraavalla tavalla sain apua Hänen suuresta armostaan. Alkoholi oli lakannut toimimasta elämässäni, mutta juomattamattomuuden ajatus tuntui vieraalta ja oudolta. Miten ihmeessä voisin olla juomatta? Oliko se edes ylipäätään mahdollista minulle?

Sisareni soitti AA:n paikalliseen toimistoon, mistä lähetettiin kaksi ihmistä minua tapaamaan. Sen jälkeen kun nämä vieraat olivat esitelleet itsensä, sain heille kerrottua, että pelkään juomista ja samanaikaisesti pelkään olla juomatta. Vieraani kertoivat tuntevansa ihmisiä, joilla on keino olla juomatta. Halusinko mahdollisesti tavata näitä ihmisiä?

Olin järkyttynyt siitä, että löytyisi ihmisiä, jotka tietäisivät miten minäkin voisin olla juomatta. Olin sekä epäluuloinen että toiveikas. Minä suostuin lähtemään näiden ihmisten kanssa ensimmäiseen AA-kokoukseeni. Ensimmäiset 30 päivää olin täysin sumussa. Muistan kuitenkin yhden iskulauseen:”Täältä löydät toivon.”  Monet jäsenet toivottivat minut  lämpimästi tervetulleeksi ”kotiin”. He toivat voimakkaasti ja toistuvasti esiin: käy säännöllisesti AA-kokouksissa.

Ensimmäisen viikon aikana kävin AA-kokouksessa, mistä tuli kotiryhmäni. Siellä yksi herrasmies antoi minulle AA:n Ison Kirjan ilmaseksi, mistä olin iloinen. En tosin silloin tiennyt, mitä pidin käsissäni. Antaja ehdotti, että lukisin tätä kirjaa ja etsisin itselleni kummin. Ennen kaikkea: ”Älä ota ensimmäistä drinkkiä.”

Tuona iltana menin kotiin ja aloin lukea saamaani Isoa Kirjaa.

Luvussa Lääkärin mielipide todettiin, että alkoholismi on sairaus. Minäkin kuuluin siihen pitkään riviin, missä useat joivat itsensä hengiltä. Näitä ihmisiä pidettiin moraalittomina ja selkärangattomina. Kirjassa kuitenkin lääkäri toteaa, että alkoholismissa on kysymys sairaudesta. Voinkohan minäkin parantua? Jatkoin lukemista.

Huolimatta siitä, että Bill W:n tarina on vuosikymmeniä vanha, pystyin samaistumaan katkeraan itsesäälin suohon ja siihen, että alkoholi hallitsi täysin minunkin elämääni. Luin myös siitä yöstä, jolloin Bill W oli kaootisessa mielentilassa ja aikoi hypätä ikkunasta päättääkseensä kurjuutensa. Minulla oli samanlainen kokemus. Bill W puhui minun sielulleni.

Siten jatkoin lukuun kaksi: On olemassa ratkaisu. Minä olin lyöty kanveesiin. Minun ei sittenkään tarvitse juoda itseäni hengiltä. Ensimmäisen kerran koin voimakkaasti, että minulla on toivoa. Jatkoin lukemista ja päätyessäni lukuun: Uusia näköaloja, niin ulkona aurinko alkoi nousta. Totta tosiaan olin lukenut Ison Kirjan 165 ensimmäistä sivua yhden yön aikana. Tuskin maltoin odottaa seuraavaa AA-kokousta, koska minulla oli niin paljon kysyttävää.

Vuoden 1988 jälkeen minulla on ollut 3 kummia ja lukemattomia AAkokouksia. Ole ollut mukana monissa palvelutehtävissä sekä työskennellyt useiden tulokkaiden kanssa.

Kuukausia ensimmäisen AA-kokoukseni jälkeen havaitsin, että se herrasmies, joka taannoin antoi minulle Ison Kirjan,  edelleen piti mukanaan muutamia Isoja Kirjoja, jotta voisi antaa niitä tarvitseville.

Nykyään minäkin pidän muutamia Isoja Kirjoja varastossani, jotta uuden tulokkaan tavatessani voin antaa hyvän toivon sanoman kiertää. Rukoilen, että uusi tulokas saa toivon kipinän samalla tavalla kuin itse taannoin sain lukiessani Isoa Kirjaa ensimmäistä kertaa.

Lori A /AAGrapevine  käännös Pena K