Tämä psykiatri arvostaa Alcoholics Anonymousia
Meille, jotka rakastamme, haluamme auttaa ja elämme alkoholistin kanssa, on välttämätöntä ymmärtää ja arvostaa Alcoholics Anonymousia. Kun saamme tietää, mitä AA tekee alkoholistille, niin me voimme oppia tuntemaan hänen tarpeensa. Mikä on vielä tärkeämpää: on ymmärtää mitä hän ei tarvitse ja eikä voi vastaanottaa meiltä. Minulla on syvä ja kestävä arvostus AA:ta kohtaan. AA on teoreettisesti terve, järkevä, käytännöllinen ja valtavan menestyksellinen.
Minulla on henkilökohtainen kokemus psykiatrina siitä ihmeestä, mikä on tapahtunut potilailleni AA:ssa. Me psykiatrit olemme tottuneet ihmeisiin. Lääkärille ei ole suurempaa iloa kuin se kun näkee potilaassaan pysyvää terveydentilanparanemista ja itseluottamuksen kasvua täysin sekasortoisessa, onnettomassa ja paniikkihäiriöisessä potilaassaan. Psykoanalyytikkona näen joka vuosi syviä tunne-elämän häiriöiden paranemisia ja potilaat saavat uudenlaista kypsyyttä elämänilmiöiden käsittelemiseen.
No, miksi me lääkärit emme onnistu akuutin alkoholistin hoidossa? Miksi AA voi aikaansaada ihmeen? Miksi on niin usein totta, että aktiivinen, rankasti juova alkoholisti, joka on vihainen, sekasortoinen, rahaton, jatkuvasti humalassa, riidanhaluinen, toivoton, syvästi alemmuudentuntoinen ja arogantti, ei ole sopiva psykoterapiaan. Hän tarvitsee apua. Miksi hän siksi sitten vastustaa avunantajaansa ?
Minua hämmästyttää nyt se, miksi psykiatrit eivät ymmärrä alkoholistin ongelmaa. Alkoholisti ei luota lääkäreihin. Todellisuudessa hän ei luota kehenkään. Ensimmäinen lääkärin tehtävä kaikissa terapioissa on ärakentaa luottamussuhde potilaan kanssa. Alkoholistin kanssa se ei valitettavasti onnistu.
Raitistuva alkoholisti ei luota kehenkään. Usein hänen on vaikea luottaa ja rakastaa Jumalaa, koska pelkää tätä. Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa. Jos et rakasta lähimmäistäsi, joka on ilmielävä, niin kuinka voisit rakastaa Jumalaa, jota et edes ole nähnyt. Kuitenkin alkoholisti voi epätoivossaan avata varovasti hiukan persoonallisuutensa sisintä toiselle alkoholistille. Hänen ei tarvitse pelätä moraalista läksytystä, sillä toinen alkoholisti on kokenut ihan samanlaisia juttuja juomahelvetissään. Hän voi alkaa tuntea veriveljeyttä toisen ihmisolennon kanssa oltuaan niin kauan ypöyksin. Tämä on mielestäni olennainen ja luja AA:n perusta. AA:ssa rakentuu pysyviä ihmissuhteita.
Seuraava suuri edistysaskel kohti terveyttä kytkeytyy siihen, alkoholisti vähitellen kadottaa ainutlaatuisena olemisen tunteensa. Kun alkoholisti menee AA-kokouksiin ja tapaa lukemattoman määrän muita alkoholisteja, niin yht´äkkiä hänen maailmansa on täynnä ongelmajuojia ja alkoholisteja. Perheen ja ystävien keskuudessa alkoholisti on ollut paarialuokkaan kuuluva kävelevä katastrofi. AA-kokouksissa alkoholisti kuule oman tarinansa muiden kertomana lukuisia kertoja ja hänen pakonomainen juomisenhimonsa katoaa. Kun muutkin nimittävät itseään addiktiivipersooniksi, on helppo sano: me to. Ystävyyden ilmapiirissä alkoholisti rohkenee tehdä inventaariota elämästään ja tutkia vajaavaisuuksiaan, löytää omat elämänsä ongelmakohdat, lukea vaaran merkkejä, tunnistaa ja hyväksyä oma rajallisuutensa, kun muutkin näin tekevät. Alkoholisti hyväksyy sen tosiasian, ettei voi ottaa ensimmäistä ryyppyä, koska on addikti alkoholin suhteen.
AA on tehnyt merkittävän työn selvittäessään sen tosiasian, että alkoholismi on addiktio. Kukaan lääkäri tai psykiatri ei kehota ketään heroiini- tai morfiini-addiktia, joka on ollut kuivilla neljä, viisi vuotta, palaamaan sosiaaliseen kohtuukäyttöön, koska tiedetään sen olevan mahdotonta. Minun raitistuneet potilaani ovat kuitenkin kertoneet, että hyvää tarkoittavat psykiatrit ovat heille sanoneet, että he voivat palata alkoholin kohtuukäyttäjiksi selvitettyään syvällä olevat ristiriitansa.
Onneksi yhä useammat lääkärit nykyään ovat oppineet ymmärtämään alkoholismin todellisen luonteen. New Yorkin Lääketieteellinen yhteisö tutkii ja levittää factatietoa alkoholismista ja niinpä yhä harvemmat lääkärit suosittelevat alkoholistipotilailleen kohtuukäyttöä. Olemme kauan tietäneet: kerran addikti, aina addikti. Kun nykyään käsitämme alkoholismin olevan addiktio, niin siitä väjäämättä seuraa: kerran alkoholisti, aina alkoholisti.
Alkoholistin on tarpeellista muistuttaa jatkuvasti itseään tästä tosiasiasta. Alkoholismi ei ole poistunut henkilöstä jatkuvasta raittiudesta ja toipumistyöskentelystä huolimatta. Aina on vaara,
että sielun syvyyksissä olevat ristiriidat ponnahtavat esiin kohtalokkain seurauksin. Tämä on tosiasia, mutta sitä ei tarvitse pelätä. AA:n apu on aina saatavissa ja useimmat alkoholistit tarvitsevat jatkuvasti toveriseuran tukea.
Lisäksi jotain suurta, ihmeellistä ja uskomatonta tapahtuu alkoholistille, joka osallistuu AA- kokouksiin. Kukaan ei yritä käännyttää hän mihinkään, vaan hänen itsensä ajatukset muuttuvat hengellisissä kysymyksissä. AA ei ole uskonnollinen liike, vaikka suosittaakin itseänsä suuremman voiman löytämistä auttamaan ponnistelussa kohti merkittävää ja arvostettavaa elämää.
Psykiatrina, joka uskoo elävään Jumalaan, olen sitä mieltä, että materialistinen, uskoton elämänkatsomus ei tuo syvyyttä eikä arvokkuutta ihmisen elämään. Potilaani täytyisi aina saada kosketus sisimpänsä syvyyksiin oman elämänfilosofiansa avulla. Olipa tämä filosofia mikä tahansa, niin se tulisi löytää. Minulla on potilaina eri uskontokuntiin kuuluvia, niinkuin AA:ssakin on eri uskontojen jäseniä. Minun tehtäväni ei ole määrittää potilaitteni päämääriä, vain auttaa heitä saavuttamaan heidän itsensä valitsemansa päämäärät, olipa ne mitkä tahansa.
Elämän määrätietoinen opiskelu saattaa tuntua vähemmän tärkeältä, jos elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin saada pieniä lyhytkestoisia materiaalisia iloja. Tällöin elämässä ei ole kysymys merkittävyydestä tai tärkeydestä.
Kiitos AA:lle siitä, että sen syvin ja vahvin menestyksen syy on sen sitkeä ehdotus hengellisestä kasvusta toipumisohjelman avulla. Se ei tarjoa mitään uskontoa, vaan ehdottaa yhä uudelleen, että jokainen alkoholisti löytäisi oman uskonsa ja oman polkunsa sinne. ”Kaikki voin minä KV:n avulla, joka vahvistaa minua.”
Lopuksi AA:n toipumisohjelma korostaa hengellistä kasvua ja hengellistä voimaa todellisen terveyden saavuttamiseksi. AA ei ole uskonto, mutta sen arvot löytyvät uskonnoista. AA:n toipumisohjelma tähtää paljon korkeammalle kuin pelkkään raittiuteen. Se tähtää muiden auttamiseen. Se hyväksyy vastuun kärsivien alkoholistien auttamisesta Kahdennentoista Askeleen työskentelyn avulla ja se kasvattaa epäitsekkyyttä ja kunnioitusta kaikille tätä työtä tekeville. Se nostaa AA:n tekemän työn aateluuteen.
Minä todella uskon, että Jumala työskentelee ihmeellisellä tavalla ja todellakin uskon, että AA on Hänen yksi uusista ihmeistä, joka niinkuin monet muutkin ihmeet, toimii ihmisten välityksellä.
Adele Streeseman, psykiatri / AAGrapevine shortcut