Mitä hyväksyminen merkitsee ? 

Yksi tapa saada selvyys hyväksymisen periaatteesta on mietiskellä sitä AA:ssa paljon käytetyn
rukouksen yhteydessä: ”Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Olennaisesti tämä on pyyntö armon resurssista, millä voimme edistyä hengellisesti kaikissa
olosuhteissa. Tässä suurenmoisessa rukouksessa korostetaan voimallisesti tarvetta sellaiseen
viisauteen, jolla voidaan erottaa toisistaan mahdollinen ja mahdoton. Voimme myöskin ymmärtää,
että elämän moninaiset tuskat ja ongelmat voivat tarvita monia hyväksymisen muotoja yrittäessä
me soveltaa tätä arvokasta periaatetta ongelmiimme.

Joskus meidän on löydettävä oikean laatuinen hyväksyminen jokaista päivää varten. Joskus
meidän on tarpeen kehittää hyväksymistä asioihin, joita kohtaamme huomenna. Meidän tulee
myös hyväksyä olosuhteet, jotka eivät koskaan muutu. Sitten myös meidän on hyväksyttävä omat
ja läheistemme luonteenvirheet, mitkä eivät kokonaan täysin muutu vuosien kuluessa ja jotkut ei
sitten koskaan.

Jokainen meistä kohtaa epäonnistumisia, joista jotkut voidaan korjata ja joitakin ei. Me kohtaamme
vaikeuksia, joskus sattumalta, joskus itsemme aiheuttamina ja joskus muiden aiheuttamina
epäoikeudenmukaisuuksina tai vihamielisyyksinä. Useimmat meistä saavat kokea jonkin asteista
maallista menestystä ja tällöin ilmenevän ongelman oikean laatuinen hyväksyminen on todella
vaikeaa. Voimme kohdata vakavaa sairautta ja kuolemaa. Kuinka todella kykenemme
hyväksymään kaiken tämän?

On aina arvokasta pohtia kuinka usein tätä tärkeää sanaa ” hyväksyminen” voidaan väärinkäyttää.
Se voidaan kietaista oikeuttamaan lähes millainen luonteenvirheemme tahansa. Esimerkiksi
voimme hyväksyä epäonnistumisemme kroonisena olotilana edes pyrkimättä parantamaan
tilannetta. Voimme hyväksyä maallisen menestyksemme ja pitää sitä täysin omana ansionamme.
Voimme myös hyväksyä sairauden ja kuoleman selvänä todisteena vihamielisestä ja
jumalattomasta maailmankaikkeudesta. Tällaisista vinoon menneistä hyväksymisistä meillä AA:n
jäsenillä on runsaasti kokemuksia. Niinpä meidän on jatkuvasti muistutettava itseämme näistä
hyväksymisen vinoumista, jotka salakavalasti puijaavat meitä. Olemme olleet häviämisen
maailmanmestareita.

Tämän vuoksi arvostammekin tyyneysrukoustamme kovin suuresti. Tämä rukous tuo uutta valoa
elämäämme ja voi paljastaa meidän juoma-aikaisen ja lähes kohtalokkaan tapamme pettää
itseämme. Tämän rukouksen säteilyssä ymmärrämme, että tappio oikein hyväksyttynä ei tarvitse
olla suuronnettomuus. Me tiedämme nyt, että meidän ei enää tarvitse paeta tai pakonomaisesti
hakea ratkaisua, jolla voimme työntää ongelmaamme edellämme kykenemättä tarttumaan siihen.
AA:han päästessämme saamme oppia hyvin hyödyllisen kokemuksen. Meidän uusi tapamme
pysyä raittiina perustuu kirjaimellisesti ehdotukseen: olemme voimattomia ja Isä työskentelee
puolestamme. Ensimmäisessä ja toisessa askeleessa toipumisohjelmassamme nämä ajatukset on
ilmaistu selvästi: Myönsimme olevamme voimattomia alkoholin suhteen ja että elämämme oli
muodostunut sellaiseksi, että emme omin voimin kyenneet selviytymään. Opimme uskomaan, että
meitä korkeampi voima voisi palauttaa terveytemme. Koska emme omin voimin kyenneet
vastustamaan alkoholia, niin hyväksyimme tosiasiana, että riippuvaisuus Korkeamman Voiman
avusta voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi.

Hetkellä jolloin kykenimme täysin hyväksymään nämä tosiasiat aloimme vapautua alkoholin
pakkomielteestämme. Useimmille meistä näiden askelten hyväksymiseen tarvittiin paljon
harjoittelua. Koko meidän aarteena pitämämme itseriittoisuus oli heitettävä romukoppaan. Tätä ei
suinkaan saatu tehtyä vanhanmallisella tahdonvoimalla. Nyt oli kysymys halukkuuden
kehittämisestä hyväksyä nämä elämämme uudet tosiasiat. Me emme paenneet emmekä
taistelleet. Vain hyväksyimme ne.

Tämän kaltainen hyväksyminen ja usko kykeni tuottamaan 100% raittiuden. Tosi asiassa näin se
menee, muutoin ei olisi lainkaan kohdallamme elämää. Mutta kun sovellamme näitä asenteita
tunne-elämän ongelmiin, niin havaitsemme, että vain osittaiset ratkaisut ovat mahdollisia. Kukaan
ei voi esimerkiksi vapautua täysin pelosta, vihasta ja ylpeydestä. Niinpä tässä elämässä emme voi
saavuttaa täydellistä nöyryyttä ja rakkautta. Niinpä meidän on tyytyminen hyvin asteettaiseen
kehitykseen, mihin välillä sisältyy rankkoja taantumia. Meidän on luovuttava vanhasta
ajatuksestamme: kaikki tai ei mitään.

Tämän vuoksi ensimmäinen haasteemme on hyväksyä nykyiset olosuhteemme ja itsemme
sellaisina kuin ne ovat sekä ympärillämme olevat ihmiset sellaisina kuin he ovat. Ilman realistista
nöyryyttä ei aito edistyminen voi edes alkaa. Yhä uudelleen kannattaa palata surkeaan
lähtöruutuumme. Tämä on tuottoisa hyväksymisen harjoittelua elämämme jokaisena päivänä. Sillä
edellytyksellä ettemme käännä elämämme tosiasioita epäreallistiseksi alibeiksi apatiaan ja
tappiomielialaan, saamme tosiasioista vankan perustan, jolle tunne-elämän terveys ja hengellinen
edistyminen voidaan rakentaa. Ainakin tältä näyttää oma kokemukseni.

Toisessa soveltamassani harjoituksessa teen täyden inventaarion kiitollisuudenaiheistani ja siten
kiitollisena aidosti hyväksyn ne, olivatpa ne aineellisia tai hengellisiä. Tällöin yritän saada iloisen
kiitollisuuden mielentilan. Kun harjoitan jatkuvasti kiitollisuuttani, niin se lopulta korvaa minulle
luonnollisen tottumukseni onnitella itseäni niistä saavutuksista joita on tapahtunut joillakin elämäni
osa-alueilla. Yritän kovasti pitää kiinni siitä totuudesta, että täysi ja kiitollinen sydän ei pidä
sisällään itserakkautta. Kun olemme täynnä kiitollisuutta, niin siitä seuraa ulospäin suuntautuva
rakkaus, mikä on hienoin tunne.
Tunne-elämän myrskyissä kiitollisuuden aiheeni usein toistettuna voi tuoda minulle jotain siitä
tyyneydestä, mistä meidän AA-rukouksessa on kysymys. Aina kun joudun kovaan stressiin,
pidennän joka päiväisiä kävelylenkkejäni ja hitaasti toistan rytmillisesti Tyyneysrukousta askelten ja
hengitykseni tahtiin. Jos minusta tuntuu, että ongelmani on muiden aiheuttama, niin yritän toistaa:
Jumala suo minulle tyyneyttä rakastaa heidän hyviä ominaisuuksiaan ja olla koskaan pelkäämättä
heidän pahimpia puoliaan. Toiston hyväntahtoinen parantava prosessi on tarvittaessa käytössäni
useita päiviä. Tämä menettelytapa palauttaa minut ainakin työkuntoon ja antaa uusia näköaloja
elämääni.

Toinen hyödyllinen ajatus on ymmärtää se hyöty, minkä tuska voi tuoda. Todellakin tuska on yksi
suurimmista opettajista. Vaikkakin minun on edelleen vaikea hyväksyä tämän päivän tuskaa ja
ahdistusta millään suurella tyyneydellä, minä voin, jos yritän kovasti, kiittää nykyisestä tuskastani
huolimatta. Yritän löytää halukkuutta tehdä tämän mietiskelemällä menneitä kärsimyksiä- oppeja,
mitkä ovat johtaneet niihin hyötyihin, joista nyt nautin. Minä voin muistella, jos olen sitkeä,
alkoholismini helvettiä, mistä Jumalan armosta olen päässyt uuteen vapauteen. Niinpä kun olen
kävelemässä toistan edelleen esimerkiksi tällaisia lauseita: ”Tuska on kaiken kehityksen kulmakivi.
En pelkää mitään pahaa. Tämäkin menee ohi. Tämäkin kokemus voi osoittautua hyödylliseksi.”
Nämä rukouksen osat voivat tuoda entistä enemmän lohdutusta. Tällä tavalla pysyn oikean
hyväksymisen polulla. Näin murtuu usein ilmaantuvat ajatusketjuni, joihin sisältyy syyllisyyttä,
masennusta, kapinahenkeä sekä ylpeyttä. Menettely usein antaa minulle rohkeutta muuttaa asiat,
mitkä voin sekä viisautta erottaa nämä toisistaan.

Kaikille, jotka eivät ole antaneet tälle menettelylle hyväksymistä todellisena taikakeinona, suositan
sitä heille mitä lämpimimmin, kun seuraava tilanne on päällä. Ja vaikkapa aina.

Bill W / AAGrapevine
Käännös Pena K